Sunday, 29 July 2007
Saturday, 14 July 2007
25 asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi (ihana nakitus:)
1. Uiminen. Äidin kanssa, ystävien kanssa, yksin.2.3. Ystävyys, joka on tänä kesänä ehkä vahvempaa kuin koskaan.4. Keltainen kesämekko.5. Tuore leipä.6. Ajotunnit ja niiden tunnelma.7. Paljain varpain kulkeminen (kaikkialla).8. Vähäinen ruoantarve.9. Punainen polkupyörävanhukseni, jossa ei jarrut meinaa enää toimia.10. Joel Haahtelan romaanit.11. Muiden luottamus ja usko minuun. Olla sen arvoinen.12. MM-jalkapallo.13. Tänään keittiön pöydälle ilmestynyt tuore hesari.14. Ilosaarirock.15. Kirjeet.16. Varhaisperunat.17. Svenska.18. Salmiakki.19. Kuuma asfaltti.20. Apiloissa pörräävien mehiläisten katselu.21. Äiti.22. Kivat pojat. Ja tytötkin tietty.23. Faces etnofestival24. Mustaherukkatee.25. Se, että minulla on hyvä olla.
Saturday, 30 June 2007
Flashback
Ihana muisto joulukuiselta Berliinin-matkalta. Metrossa matkalla mielenosoitukseen ja sambamarssille Berliinin keskustaan romanimies intoutui säestämään värikkään joukkomme karkelointia ihanan hauskalla laulullaan. *loputonta hymyämistä*Aus Warschauerstrasse nach Zoologischer Garten
Monday, 25 June 2007
Lumi jota on metrikaupalla kaikkialla - se sulaa!
Ei vain yksinkertaisesti voi olla onneton, kun tuntee ja näkee kevään tulevan, hitsi vie. Tähän mennessä olen vain tuntenut sen - mutta nyt sen myös näkee! Nyt on taivas sininen ja tiellä virtaa vesi merkkinä lumien sulamisesta, kävelykatu on kuiva ja paljas! Männyistä putoilee lunta ja koivut paistattelevat auringossa, joka hehkuu niiden vaalealla rungolla. Voin kuvitella kotona olevan jo niin ihanan kevään, että itkisin jos olisin siellä. (Istuisin penkillä aurinkoisella seinänvierustalla paljon vaatteita ylläni, joisin teetä kukallisesta mukistani jonka sain Sonjalta kauan sitten, silittäisin mustaa kissaa, joka kehräisi sylissäni. Kuuntelisin ja katselisin lintuja. Ihan niin kuin viime keväänä.)Metsässä kuuntelin kaukaa, kaukaa kuuluvaa kaupungin humua ja kumua ja tuntui ihanalta, kun se oli niin kaukana. Näin käpytikan, tilhiä ja varpusia. Olen vain hymyillyt koko päivän - aamuinen tenttikin meni varsin hyvin.Jos ei olisi kylmää ja pimeää talvea, jäisin niin paljosta paitsi: pakahduttavasta onnesta, kun maa alkaa tuoksua ja kaikki kasvaa, ennenaikaisen kevään aiheuttamista onnen kyynelistä Lontoossa (anteeksi kun puhun siitä koko ajan, mutta se kaupunki jätti syvät jäljet niin hyvässä kuin pahassakin), päivistä jolloin hymyää vain sen vuoksi, että on kevät. Hitsi, nyt en kaipaa yhtään mitään! Nyt on hyvä olla.
Saturday, 23 June 2007
Tiedonhankinnan ja -soveltamisen harjoituksia
Eräänä kesänä äiti löysi metsästämme tammen. Se oli pieni ja heiveröinen, eikä siinä ollut kuin muutama lehti. Jalo puu kuitenkin –jalopuu. Äiti oli innoissaan: se pitää aidata tai siirtää parempaan paikkaan! Pieni tammi kyyhötti kuusien ja haapojen katveessa, aivan liian varjossa kasvaakseen normaaliin tahtiin.Tammi sai ympärilleen narusta ja kepeistä kyhätyn aidan, jotta lapset huomaisivat varoa vahingoittamasta sitä metsässä telmiessään. Sanoimme leikkitovereillemme aina: varokaa, ettette mene liian lähelle tammea!Tammellamme on vaaleanvihreät lehdet, joissa on lainehtivat reunat. Ei se sikäli eroa mitenkään muista tammista, mutta minusta tuntuu, että jokainen tammi on ainutlaatuinen; jokaisessa tammessa on jotain haltijamaisen mystistä ja ikivanhaa, vaikka olisi noinkin pieni ja nuori kuin meidän tammemme. Radanvarressa mäen päällä kasvaa sen emo, koko Vaihdetien historian nähnyt tammivanhus, jonka voimakasta runkoa on haavoitettu nauloilla ja jonka oksilla ovat monet täällä varttuneet lapset leikki-iässään istuneet, kiipeilleet ja pitäneet majaa.Kerran istuin vanhan tammen juurella ja näin sen rungolla harmaan, pörröisen toukan.Sain Katilta ystävänpäiväkortin, ilahduttavaa. Hyvää ystävänpäivää te.
Taaskaan en ole opiskellut koko päivänä
Takaisin luontoon.Elämme vain kerran.Hiiteen velvollisuudet.-Muumipappa
Subscribe to:
Posts (Atom)