Eräänä syysiltana

Pyhäselän mahtipontiset aallot antavat minulle voimaa.Kun kiukuttaa, järvi raivoaa kanssani ja kun on ilo, laineet riemuitsevat.Tässä näyttää tyyneltä, mutta Pyhäselän rannat ovat aina tuuliset.

The most beautiful morning

Anteeksi tämä kuvan valtavuus, mutta oli ihan pakko.Myöhästyin luennolta tämän takia.

Syksyinen vaellus II

Kolvananuuro oli vasta alkusoittoa. ;-)Kävimme siis heti seuraavana päivänä Kolvananuuron retken jälkeen vaeltamassa,joskin hieman eri porukalla. Epävirallinen vaellus tämäkin.Poljimme pyörillä reilut kymmenen kilometriä kohti metsää.Seikkailimme kauniissa vanhassa metsässä,jossa lahopuut olivat sammaloituneet ja niissä kasvoi kääpiä.Kuulimme närhen.Pyöräilimme lisää, rämmimme suon halki ja tarvoimme poluttomassa metsässä,sillä yksi meistä osasi suunnistaa kartan ja kompassin avulla.Söimme eväitä kalliolla järven rannalla,kaikkialla kosteaa jäkälää ja sammalta ja sieniä.Kiipesimme kallioille ja laskeuduimme toiselta puolelta alas.Voi sitä vihreän sävyjen loistoa ja kauniita metsiä!Villasukat ovat patterilla kuivumassa.Nyt olen suontuoksuinen, ulkoilmasta ja kuuden tunnin kiipeilystä raukeaa metsäkansaa.Söimme puolukoita varvikosta.Täytyy myöntää, että itse kiipesin hieman loivemmista kohdista.Kuljimme hirven polkuja.

Syksyinen vaellus Kolvananuuron rotkolaaksossa

Oli viileä iltapäivä ja rotkosta/järvestä nousi usvaa.Aura. Yksi meistä viidestä siis.Rotkon pohjalla syvänvihreä puro, syvänvihreää sammalta,suuria kiviä ja taivaaseen saakka ylettyvät kalliot ympärillämme.