Eräänä syysiltana

Pyhäselän mahtipontiset aallot antavat minulle voimaa.Kun kiukuttaa, järvi raivoaa kanssani ja kun on ilo, laineet riemuitsevat.Tässä näyttää tyyneltä, mutta Pyhäselän rannat ovat aina tuuliset.

The most beautiful morning

Anteeksi tämä kuvan valtavuus, mutta oli ihan pakko.Myöhästyin luennolta tämän takia.

Syksyinen vaellus II

Kolvananuuro oli vasta alkusoittoa. ;-)Kävimme siis heti seuraavana päivänä Kolvananuuron retken jälkeen vaeltamassa,joskin hieman eri porukalla. Epävirallinen vaellus tämäkin.Poljimme pyörillä reilut kymmenen kilometriä kohti metsää.Seikkailimme kauniissa vanhassa metsässä,jossa lahopuut olivat sammaloituneet ja niissä kasvoi kääpiä.Kuulimme närhen.Pyöräilimme lisää, rämmimme suon halki ja tarvoimme poluttomassa metsässä,sillä yksi meistä osasi suunnistaa kartan ja kompassin avulla.Söimme eväitä kalliolla järven rannalla,kaikkialla kosteaa jäkälää ja sammalta ja sieniä.Kiipesimme kallioille ja laskeuduimme toiselta puolelta alas.Voi sitä vihreän sävyjen loistoa ja kauniita metsiä!Villasukat ovat patterilla kuivumassa.Nyt olen suontuoksuinen, ulkoilmasta ja kuuden tunnin kiipeilystä raukeaa metsäkansaa.Söimme puolukoita varvikosta.Täytyy myöntää, että itse kiipesin hieman loivemmista kohdista.Kuljimme hirven polkuja.

Syksyinen vaellus Kolvananuuron rotkolaaksossa

Oli viileä iltapäivä ja rotkosta/järvestä nousi usvaa.Aura. Yksi meistä viidestä siis.Rotkon pohjalla syvänvihreä puro, syvänvihreää sammalta,suuria kiviä ja taivaaseen saakka ylettyvät kalliot ympärillämme.

Epäkorrekti poliittinen kannanotto, jonka ansiosta minut voitaisiin laittaa vankilaan tai tappaa

Kiukuttaa se, että kun ihminen yrittää tehdä kaikkensa paremman,oikeudenmukaisemman ja kauniimman maailman puolesta,joku pösilö sotahullu diktatuurinkannattaja tulee ja tappaa.Ei niitä hyviä ihmisiä ole niin paljoa maailmassa,että niitä noin vain saa mennä tappamaan!Toinen on se, että jokin sotilasdiktatuurivaltio pitää kotiarestissa ihmistä vain sen vuoksi,että hän kannattaa sananvapautta, tasa-arvoa ja niin ja niin edelleen.Eivätkä maailman muut valtiot voi (vai tahdo? jaksa? uskalla?) tehdä yhtään mitään,vaan jokin sotilasjuntta saa tehdä ihan mitä tahtoo:riistää ihmisoikeudet kansalaisilta ja talloa niitä- sekä kansalaisia että heidän oikeuksiaan.Miksi tuollaisille asioille ei voida tehdä mitään?Miksi joku Myanmarin kersantti-mikälie saa tulla Suomeen ASEM-kokoukseenihan kuin kuka tahansa muu Euroopan tai Aasian maan edustaja,vaikka hän omassa maassaan osana sotilasjunttaa toteuttaa älytöntä mielivaltaaja polkee ihmisoikeuksia yhä alemmas?(Eikä vain Myanmarin heppu, vaan ne kaikki muutkin..joiden tekemät ihmisoikeusrikkomukset eivät saaneet ollenkaan tarpeeksi huomiotajoidenkin riehujateinien ja ylireagoivien poliisien takia- siihen asiaan kuitenkaan tämän enempää kantaa ottamatta,koska se olisi jo kokonaan aivan toinen tarina.)Minä haluan että Anna Politkovskaja ei ole kuollut,ja että Aung San Suu Kyi vapautetaan kotiarestista,ja ne kaikki muut vähemmän tai ei ollenkaan julkisuutta saaneet ihmiset,jotka joutuvat joka ikinen päivä kärsimään muiden vallanhimon vuoksi.Tässä maailmassa tapetaan ihmisiä vain sen vuoksi,että he yrittävät kiinnittää ihmisten huomion epäkohtiinja muuttaa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi.Tosi kiva.ps. Eli katsoin pitkästä aikaa uutiset, ja mitä seurasikaan siitä..

Car free friday

I love the morning sun at six a.m.

Raparperitaivas

Ensimmäinen ilta värjäsi olohuoneeni vaaleanpunaiseksi.

Tuijotti minua

Ilta-auringossa sateen jälkeen

Ilta-auringossa sateen jälkeen

25 asiaa, jotka tekevät minut iloiseksi (ihana nakitus:)

1. Uiminen. Äidin kanssa, ystävien kanssa, yksin.2.3. Ystävyys, joka on tänä kesänä ehkä vahvempaa kuin koskaan.4. Keltainen kesämekko.5. Tuore leipä.6. Ajotunnit ja niiden tunnelma.7. Paljain varpain kulkeminen (kaikkialla).8. Vähäinen ruoantarve.9. Punainen polkupyörävanhukseni, jossa ei jarrut meinaa enää toimia.10. Joel Haahtelan romaanit.11. Muiden luottamus ja usko minuun. Olla sen arvoinen.12. MM-jalkapallo.13. Tänään keittiön pöydälle ilmestynyt tuore hesari.14. Ilosaarirock.15. Kirjeet.16. Varhaisperunat.17. Svenska.18. Salmiakki.19. Kuuma asfaltti.20. Apiloissa pörräävien mehiläisten katselu.21. Äiti.22. Kivat pojat. Ja tytötkin tietty.23. Faces etnofestival24. Mustaherukkatee.25. Se, että minulla on hyvä olla.

Flashback

Ihana muisto joulukuiselta Berliinin-matkalta. Metrossa matkalla mielenosoitukseen ja sambamarssille Berliinin keskustaan romanimies intoutui säestämään värikkään joukkomme karkelointia ihanan hauskalla laulullaan. *loputonta hymyämistä*Aus Warschauerstrasse nach Zoologischer Garten

Lumi jota on metrikaupalla kaikkialla - se sulaa!

Ei vain yksinkertaisesti voi olla onneton, kun tuntee ja näkee kevään tulevan, hitsi vie. Tähän mennessä olen vain tuntenut sen - mutta nyt sen myös näkee! Nyt on taivas sininen ja tiellä virtaa vesi merkkinä lumien sulamisesta, kävelykatu on kuiva ja paljas! Männyistä putoilee lunta ja koivut paistattelevat auringossa, joka hehkuu niiden vaalealla rungolla. Voin kuvitella kotona olevan jo niin ihanan kevään, että itkisin jos olisin siellä. (Istuisin penkillä aurinkoisella seinänvierustalla paljon vaatteita ylläni, joisin teetä kukallisesta mukistani jonka sain Sonjalta kauan sitten, silittäisin mustaa kissaa, joka kehräisi sylissäni. Kuuntelisin ja katselisin lintuja. Ihan niin kuin viime keväänä.)Metsässä kuuntelin kaukaa, kaukaa kuuluvaa kaupungin humua ja kumua ja tuntui ihanalta, kun se oli niin kaukana. Näin käpytikan, tilhiä ja varpusia. Olen vain hymyillyt koko päivän - aamuinen tenttikin meni varsin hyvin.Jos ei olisi kylmää ja pimeää talvea, jäisin niin paljosta paitsi: pakahduttavasta onnesta, kun maa alkaa tuoksua ja kaikki kasvaa, ennenaikaisen kevään aiheuttamista onnen kyynelistä Lontoossa (anteeksi kun puhun siitä koko ajan, mutta se kaupunki jätti syvät jäljet niin hyvässä kuin pahassakin), päivistä jolloin hymyää vain sen vuoksi, että on kevät. Hitsi, nyt en kaipaa yhtään mitään! Nyt on hyvä olla.

Tiedonhankinnan ja -soveltamisen harjoituksia

Eräänä kesänä äiti löysi metsästämme tammen. Se oli pieni ja heiveröinen, eikä siinä ollut kuin muutama lehti. Jalo puu kuitenkin –jalopuu. Äiti oli innoissaan: se pitää aidata tai siirtää parempaan paikkaan! Pieni tammi kyyhötti kuusien ja haapojen katveessa, aivan liian varjossa kasvaakseen normaaliin tahtiin.Tammi sai ympärilleen narusta ja kepeistä kyhätyn aidan, jotta lapset huomaisivat varoa vahingoittamasta sitä metsässä telmiessään. Sanoimme leikkitovereillemme aina: varokaa, ettette mene liian lähelle tammea!Tammellamme on vaaleanvihreät lehdet, joissa on lainehtivat reunat. Ei se sikäli eroa mitenkään muista tammista, mutta minusta tuntuu, että jokainen tammi on ainutlaatuinen; jokaisessa tammessa on jotain haltijamaisen mystistä ja ikivanhaa, vaikka olisi noinkin pieni ja nuori kuin meidän tammemme. Radanvarressa mäen päällä kasvaa sen emo, koko Vaihdetien historian nähnyt tammivanhus, jonka voimakasta runkoa on haavoitettu nauloilla ja jonka oksilla ovat monet täällä varttuneet lapset leikki-iässään istuneet, kiipeilleet ja pitäneet majaa.Kerran istuin vanhan tammen juurella ja näin sen rungolla harmaan, pörröisen toukan.Sain Katilta ystävänpäiväkortin, ilahduttavaa. Hyvää ystävänpäivää te.

Taaskaan en ole opiskellut koko päivänä

Takaisin luontoon.Elämme vain kerran.Hiiteen velvollisuudet.-Muumipappa

Ei mitään

J�...

Järvenrannan rauha metsän reunallaTuoreita puolukoita kourallinen suoraan varvikostaAurinko lämmittääMinulle on tullut tavaksi mennä järvenrantametsään tuntemaanhiljaisuusrauhatietoisuusluontoAaltojen loiskeMäntyjen karhea kaarnaOn syysOn elämä

Sateen jälkeen

Edith Södergran: Kotiinpaluu

Lapsuuteni puut riemuitsevat ympärilläni:
oi ihminen!
ja ruoho toivottaa minut tervetulleeksi vieraalta maalta.
Painan pääni ruohikkoon: vihdoinkin kotona.
Nyt käännän selkäni kaikelle
taajääneelle:
ainoita ystäviäni olkoot metsä, ranta ja
järvi.
Nyt juon viisautta kuusen mehukkaista latvuksista,
nyt juon totuutta kuivuneesta koivunrungosta,
nyt juon voimaa pienimmästä, hennoimmasta ruohonkorresta:
mahtava suojelija ojentaa minulle armeliaan kätensä.







Koti <3

Iltapäivähetki kissan kanssa

Tahtoisin olla tipu tuolla oksalla, tuuli heiluttaisi oksaa ja sanoisin
piip. Vaikka toisaalta on myös mukava istua penkillä kissan kanssa.
Ihmettelemme yhdessä metsästä kuuluvaa ääntä: "Miau, mikä pulu siellä
kaakottaa?" (Mutta vain toinen meistä osaa höristää korviaan
uskottavasti.)
Kissan korvanpäät ovat viileät ja nenä kostea, vihreät silmät ja pikimusta turkki.
Sinua, sinua rakastan!

On ehkä kivaa kun on ystävä, jonka sylissä voi vain olla ja kehrätä.
Kissan mielestä saatan kyllä puhua vähän liikaa ja silittää liian
laiskasti.
Kuonounien jälkeen hän loikkaa pois ja asettuu pensaan juurelle
puhdistamaan tassuaan. Maailman omistaja. Ei ihme, että joskus muinoin
palvottiin kissajumalia!

Aivastan. Kissa haukottelee. Haukottelen.
Syliin, pois, takaisin, pois, syliin. Kissan kynnen mentäviä reikiä
polvet täynnä. Annan hänen mennä ja tulla vapaasti. Hän maukaisee
minuun katsoen aina, kun aivastan. Tshihh! Miau!
Kun västäräkit tanssivat edessämme, kynnet pureutuvat jalkaani juuri siinä kohtaa, missä hame loppuu ja sukkahousu alkaa. Au!
Piip piip, majesteettimme seuraa västäräkin steppausta hyvin valppaana.
Varo vain, maailman valtiatar! Minä tarkkailen sinua enkä anna sinun
napata yhtäkään tipua! (tipu-tiput vai tipu-tivut? jos käpy on
käpy-kävyt, niin onko monta tipua tivut? tiput kuulostaa järkevämmältä!
ja käpyt.)

Kun istuu nurmikolle ja kääntää rouvalle selkänsä, hän seuraa hetken
kuluttua perässä ja puskee päätään polveeni, mutta jos minä tahtoisin
pitää häntä sylissä, hän marssii pois näyttäen hyvin tärkeältä ja
arvovaltaiselta. Ylpeä on hän.(Mutta! Loppujen lopuksi minun syli on kaikista houkuttelevin. VOITIN. :D)

Ja sitten jotkut sanovat, ettei eläimestä saa käyttää sanaa "hän". Kuule, maailma!
Eläimen kuuluisi olla "hän" ja ihmisen "se".

Menin luontoon. Tai siis "luontoon". Semmoinen pieni metsikkö. Senkin oli ihminen raiskannut. Hyi paha ihminen.Elämä tuntuu aika kauniilta ja kivalta taas. Tyhmää, kun pitää saada muka kontrolloida omaa elämäänsä, ja sitten vasta on tyytyväinen, kun kaikki on hallussa. (Tai siis, sitten vasta on tyytyväinen, kun kuvittelee, että kaikki on hallussa.)Poljin eilen ystävän kanssa Tampereelle ja suunniteltiin, että poljettaisiin kesällä Hämeenlinnaan tai jonnekin.Voi sitä tuoksua, joka saapuu kun on ilta, auringonlasku ja soliseva puro!-Ehkä se on joku mädäntyvän ruohon haju?-No, sitten minä rakastan mädäntyvää ruohoa!Kaupungissa tuli taas olo, että tahdon tuon ja tuon ja tuon kankaan ja huivin ja kengän. Kun tuli kotiin, ymmärsi taas, että en minä mitään oikeasti tarvitse, minulla on kaikki. Onneksi en ostanut. Kirottu kaupunki.Nyt on puiden sormenpäissä vesipisaroita ja horisontti on harmaa.Jos astuu puron solinan aikaan entisen talon kivijalan oikealle puolelle, voi nähdä talon sellaisena, kuin se oli aikoinaan. Voi nähdä lieden, sängyn ja pöydän, kuulla kuinka takassa rätisee tuli ja nähdä miehen, joka astuu ovesta sisään ja laittaa villasukat kuivumaan.