Tiedonhankinnan ja -soveltamisen harjoituksia

Eräänä kesänä äiti löysi metsästämme tammen. Se oli pieni ja heiveröinen, eikä siinä ollut kuin muutama lehti. Jalo puu kuitenkin –jalopuu. Äiti oli innoissaan: se pitää aidata tai siirtää parempaan paikkaan! Pieni tammi kyyhötti kuusien ja haapojen katveessa, aivan liian varjossa kasvaakseen normaaliin tahtiin.Tammi sai ympärilleen narusta ja kepeistä kyhätyn aidan, jotta lapset huomaisivat varoa vahingoittamasta sitä metsässä telmiessään. Sanoimme leikkitovereillemme aina: varokaa, ettette mene liian lähelle tammea!Tammellamme on vaaleanvihreät lehdet, joissa on lainehtivat reunat. Ei se sikäli eroa mitenkään muista tammista, mutta minusta tuntuu, että jokainen tammi on ainutlaatuinen; jokaisessa tammessa on jotain haltijamaisen mystistä ja ikivanhaa, vaikka olisi noinkin pieni ja nuori kuin meidän tammemme. Radanvarressa mäen päällä kasvaa sen emo, koko Vaihdetien historian nähnyt tammivanhus, jonka voimakasta runkoa on haavoitettu nauloilla ja jonka oksilla ovat monet täällä varttuneet lapset leikki-iässään istuneet, kiipeilleet ja pitäneet majaa.Kerran istuin vanhan tammen juurella ja näin sen rungolla harmaan, pörröisen toukan.Sain Katilta ystävänpäiväkortin, ilahduttavaa. Hyvää ystävänpäivää te.