Lumi jota on metrikaupalla kaikkialla - se sulaa!

Ei vain yksinkertaisesti voi olla onneton, kun tuntee ja näkee kevään tulevan, hitsi vie. Tähän mennessä olen vain tuntenut sen - mutta nyt sen myös näkee! Nyt on taivas sininen ja tiellä virtaa vesi merkkinä lumien sulamisesta, kävelykatu on kuiva ja paljas! Männyistä putoilee lunta ja koivut paistattelevat auringossa, joka hehkuu niiden vaalealla rungolla. Voin kuvitella kotona olevan jo niin ihanan kevään, että itkisin jos olisin siellä. (Istuisin penkillä aurinkoisella seinänvierustalla paljon vaatteita ylläni, joisin teetä kukallisesta mukistani jonka sain Sonjalta kauan sitten, silittäisin mustaa kissaa, joka kehräisi sylissäni. Kuuntelisin ja katselisin lintuja. Ihan niin kuin viime keväänä.)Metsässä kuuntelin kaukaa, kaukaa kuuluvaa kaupungin humua ja kumua ja tuntui ihanalta, kun se oli niin kaukana. Näin käpytikan, tilhiä ja varpusia. Olen vain hymyillyt koko päivän - aamuinen tenttikin meni varsin hyvin.Jos ei olisi kylmää ja pimeää talvea, jäisin niin paljosta paitsi: pakahduttavasta onnesta, kun maa alkaa tuoksua ja kaikki kasvaa, ennenaikaisen kevään aiheuttamista onnen kyynelistä Lontoossa (anteeksi kun puhun siitä koko ajan, mutta se kaupunki jätti syvät jäljet niin hyvässä kuin pahassakin), päivistä jolloin hymyää vain sen vuoksi, että on kevät. Hitsi, nyt en kaipaa yhtään mitään! Nyt on hyvä olla.