Tuesday, 12 June 2007
Iltapäivähetki kissan kanssa
Tahtoisin olla tipu tuolla oksalla, tuuli heiluttaisi oksaa ja sanoisin
piip. Vaikka toisaalta on myös mukava istua penkillä kissan kanssa.
Ihmettelemme yhdessä metsästä kuuluvaa ääntä: "Miau, mikä pulu siellä
kaakottaa?" (Mutta vain toinen meistä osaa höristää korviaan
uskottavasti.)
Kissan korvanpäät ovat viileät ja nenä kostea, vihreät silmät ja pikimusta turkki.
Sinua, sinua rakastan!
On ehkä kivaa kun on ystävä, jonka sylissä voi vain olla ja kehrätä.
Kissan mielestä saatan kyllä puhua vähän liikaa ja silittää liian
laiskasti.
Kuonounien jälkeen hän loikkaa pois ja asettuu pensaan juurelle
puhdistamaan tassuaan. Maailman omistaja. Ei ihme, että joskus muinoin
palvottiin kissajumalia!
Aivastan. Kissa haukottelee. Haukottelen.
Syliin, pois, takaisin, pois, syliin. Kissan kynnen mentäviä reikiä
polvet täynnä. Annan hänen mennä ja tulla vapaasti. Hän maukaisee
minuun katsoen aina, kun aivastan. Tshihh! Miau!
Kun västäräkit tanssivat edessämme, kynnet pureutuvat jalkaani juuri siinä kohtaa, missä hame loppuu ja sukkahousu alkaa. Au!
Piip piip, majesteettimme seuraa västäräkin steppausta hyvin valppaana.
Varo vain, maailman valtiatar! Minä tarkkailen sinua enkä anna sinun
napata yhtäkään tipua! (tipu-tiput vai tipu-tivut? jos käpy on
käpy-kävyt, niin onko monta tipua tivut? tiput kuulostaa järkevämmältä!
ja käpyt.)
Kun istuu nurmikolle ja kääntää rouvalle selkänsä, hän seuraa hetken
kuluttua perässä ja puskee päätään polveeni, mutta jos minä tahtoisin
pitää häntä sylissä, hän marssii pois näyttäen hyvin tärkeältä ja
arvovaltaiselta. Ylpeä on hän.(Mutta! Loppujen lopuksi minun syli on kaikista houkuttelevin. VOITIN. :D)
Ja sitten jotkut sanovat, ettei eläimestä saa käyttää sanaa "hän". Kuule, maailma!
Eläimen kuuluisi olla "hän" ja ihmisen "se".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Ooh. Rakas kissarouvaystäväni Vokki näyttää aivan samalta takaapäin kuin kuvassa oleva kissarouva :)
Kiitos kovasti kauniista johdattelusta. Oli mukava lukea tätä ja kuvitella mielessään kaikki. (Kuvien avulla, toki :) ) Niin, ja "käpyt" -kohdassa nauroin! Ihanaa ajattelua :D
Olen lukenut ja ihaillut sivujasi ystäväni Uninan sivujen kautta. Tänään lisäsin sinut ystäväksi ja kysyn haluatko minut? Tutustu rauhassa journaliini ja persoonaani ja kysy uninalta sduisituksia jos tahdot. Olisi kiva saada uusia ystäviä journaliin.Kiitos ja kumarrus.
Minullakin oli kurkussa yöllä vähän outo tunne, alkaa olla jo viileä. Koko ajan yritän kuitenkin parannella itseäni siitä jostain sairaudesta, joka ei ole vielä päässyt tulemaan.No voih, sitten et varmaan tapaa ystäviäni. Sonja-Rölli jo niin kovasti odotti tapaavansa sinut! No, ehkä törmäämme häneen matkalla asemalta meille, hänhän asuu siinä matkan varrella. (: Pippalot meinaan tuskin jatkuvat kovin myöhään, yhdeksältä saattaa olla jo ohi.Mutta kiva silti että tulet jo perjantaina. (: On luvannut aurinkoista, ehkä saamme tähtikirkkaan ja auringonnousuisen yöpyöräilyn.
http://www.tampere.fi/muumi/kuvat.htm
Onneksi purskahdan vihaiseksi tällaisista asioista enkä vaikka siitä, että tädit etuilevat kassajonossa tai että koirat kakkaavat. [: Kunnon kiukku tekee välillä ihan hyvää - saa tahtoa tehdä jotain, joskaan näin isoissa asioissa ei oikein tiedä, mitä voisi tehdä. Niin, ja ei se kyllä ole hyvä, jos etsii vihasta voimaa, eli sitä en tarkoita! Se vaan että jos aina on pullamössöonnea eikä mikään hetkauta tai kuohauta, voi olla elämä maailmaan vaikuttamisen kannalta aika pysähtynyttä.Samaa mieltä viimeisen lauseen kanssa, mutta kuinkas teet! Siinäpä kysymys.Tahtoisin opettaa onnellisuutta Myanmarin sotilasjuntalle!
Post a Comment